online-shop   forum  



  

ELÄIN, JOKA PARANTAA MUITA ELÄIMIÄ: VERIJUOTIKAS

 

 Eläinhoitajalla on yleensä potilainaan eläimiä. Jotkut eläimet voivat kuitenkin myös auttaa itse hoidossa – sellaiset eläimet kuin verijuotikas (Hirudo medicinalis medicinalis tai Hirudo medicinalis officinalis = Hirudo verbana).

 

 Eläimille tarkoitetut lääketieteelliset hoidot vaihtelevat aina akuuteista sairauksista, kuten kaviokuume, jännetulehdus, vamman aiheuttama niveltulehdus ja nivelrikko, kärsivistä hevosista koiriin, joilla on nivelrikko, lonkkavika, akuutti välilevynpullistuma jne. Yksi menetelmä on hirudiiniakupunktio, jossa juotikkaita asetetaan tiettyjen akupunktiopisteiden päälle. Lisätietoja menetelmästä löytyy ATM News -lehden numerosta 1/95. Myös Tier Mensch -lehden vuoden 2004 numerossa julkaistu Michalsenin ja kumppaneiden tekemä tutkimus juotikkaiden vaikutuksesta polven nivelrikon hoidossa on mainitsemisen arvoinen.

 

 Monet terapeutit ovat jo kokeneet näiden kastemadon läheisten sukulaisten ja nivelmatojen hämmästyttävät hyödyt käytännössä. Kiinnostus näitä muinaisia olentoja, joilla on 5 paria silmiä ja yli 650 000 000 vuoden historia, kohtaan kasvaa jatkuvasti. Kasvava kiinnostus ei liity ainoastaan niiden käyttöön hoidossa, vaan myös niiden lääketieteellisen tehon biologiseen perustaan, niiden yleiseen biologiaan, lisääntymiseen ja kasvatukseen, hygieniaan jne. 

 

 Vaikka juotikkaat voivat vaikuttaa muinaisilta, niiden biologiset ominaisuudet ovat tähän päivään asti olleet varsin menestyksekkäitä ja ne ovat kehittyneet jatkuvasti. Juuri nämä evoluution tekemät parannukset ovat joskus vieneet ne sukupuuton partaalle. Biologisesta näkökulmasta katsottuna juotikkaat ovat aina löytäneet viimeisintä tekniikkaa olevan ratkaisun selviytymisensä varmistamiseksi. 

 

 Nyt kun teknologia uhkaa hallita kaikkea lääketieteeseen liittyvää, monet terapeutit ajattelevat, että juotikkaiden käyttö on naurettavaa taantumista takaisin keskiajalle, taikauskoon ja puoskareihin. Samalla ihmiset tuntuvat unohtaneen, että monet kaikkein nerokkaimmista teknisistä ja kemiallisista saavutuksista pohjautuvat luontoon, joka on vastuussa esimerkiksi sellaisista asioista kuin bioniikan kehittelystä ja suuresta osasta apteekkarien tietotaitoa (muistathan penisilliinin ja muut!). Loistava esimerkki luonnon teknologiasta löytyy juotikkaiden leukojen rakenteesta ja toiminnasta (ks. sivut, jotka käsittelevät Vaikuttavia aineita).

 

 Vaikka juotikkaiden maine onkin edelleen tahraantunut joidenkin muinaisten ennakkoluulojen takia1, on sen teho erilaisissa hoidoissa kuitenkin todistettu useissa tieteellisissä julkaisuissa. Lisäksi juotikkaat ovat yksi vanhimmista hoidoista, jonka tiedämme, joten kaikki tuo kokemusperäinen tieto on nyt käytettävissämme. Juotikkaan syljen lääketieteellisen arvon luulisi olevan jo kaikille selvää, kun ottaa huomioon, kuinka suurta kiinnostusta lääketeollisuus on sitä kohtaan osoittanut ja kuinka paljon rahaa se on siihen käyttänyt – kuten ikävä kyllä moniin muihinkin eläimiin.


 Juotikkaan pureman kaksoisvaikutus – parantavia aineita (esim. hyytymisenestoaine) sisältävä pisto ja täten nestemäiseksi muuttuneiden veritulppien samanaikainen imeminen – auttoi osaltaan verijuotikasta tekemään paluun ihmislääketieteen pariin vuonna 1987. Tuolloin kirurgi J. Upton toi juotikkaan takaisin rekonstruktiivisen kirurgian pariin ja pelasti harvinaisen liikuttavassa tapauksessa nuoren pojan kokonaan irtirepeytyneen korvan. Korva ei veritulppien syntymisen seurauksena suostunut onnistuneesta istutuksesta huolimatta kiinnittymään, koska verisuonet ja hiussuonet eivät pystyneet kunnolla yhdistymään verenkiertoon.   


 Tämä on hyvä esimerkki siitä, kuinka mikrokirurgia toimii. Kun juotikas asetetaan veritulpan alueelle, alkaa se lähes huomaamatta pureutua ihon lävitse säteittäisen Y-kirjaimen muodossa. Tähän tarkoitukseen juotikas käyttää evoluution suunnittelemaa nerokasta laitteistoa: suutaan, joka puree ja imee samanaikaisesti (ks. sivu Vaikuttavat aineet). Vaikuttavia aineita sisältävä seos (SYLKI) kulkeutuu ihoon hampaiden välien kautta (ks. sivu Vaikuttavat aineet) samalla, kun nestemäistä verta imetään pois. Tällöin puhdistetut pienet verisuonet ja hiussuonet pystyivät yhdistymään verenkiertoon, korva kiinnittyi ja juotikas oli saanut taas luvan harjoittaa lääketiedettä.

 

 Tässä kohtaa teemme lyhyen yhteenvedon syljen koostumuksesta ja muista vaikutuksista. Periaatteessa juotikkaiden käytössä ei ole eroja käytettiinpä niitä ihmisten tai eläinten hoidossa. Käytännössä sen menestys riippuu vaihtelevissa määrin sekä verenvuodatuksesta ja veren imemisestä että sen aineseoksen tehokkuudesta, joka juotikkaan tekemään Y-kirjaimen muotoiseen haavaan erittyy. Jokaisen kolmen kuperan leuan huipulla olevat noin 80 pikkuruista hammasta (ks. Vaikuttavat aineet) pureutuvat ihoon tehden siihen samankeskisiä viiltoja. Hampaiden väleihin aukeaa kanavat erillisten sylkisolujen muodostamalle syljelle (ks. Vaikuttavat aineet). Leukojen sahaava liike kuljettaa sylkisolujen erittämän syljen tehokkaasti aina syvemmälle ihon eri kerroksiin, lähestulkoon kivuttomasti. Siitä ollaan eri mieltä, johtuuko tämä suhteellinen kivuttomuus syljessä esiintyvästä puudutusaineesta vai ei.


 Erittyvien aineiden vaikutukset ovat moninaiset. Tunnetuin vaikuttava aine on HIRUDIINI. Hirudiini estää nopeasti verta hyytymästä tekemällä trombiinista tehotonta; trombiini on veren hyytymisen kannalta tarpeellinen entsyymi. Kun hyytymisprosessi on ensin nopeasti estetty, 12 tuntia vaikuttava KALIINI aloittaa työnsä; se estää haavaa sulkeutumasta ja aiheuttaa näin sekundääristä verenvuotoa. Ensimmäisessä vaiheessa HYALURONIDAASI (tehokkuutensa perusteella nimetty hajottamisaine, tunnetaan myös kauppanimellä "Orgelase") valmistelee kudosta muita aineita varten irrottamalla limaa. Hyaluronidaasin on sen limaa irrottavien ominaisuuksien takia oletettu sisältävän myös antibioottisia ominaisuuksia (sitkeästi koteloituneiden bakteerien kimppuun voi hyökätä), joita ei kuitenkaan ole todistettu. Seuraavat kudokseen virtaavat vaikuttavat aineet ovat EGLIINEJÄ (a, b ja c), jotka myös osaltaan hidastavat veren hyytymistä ja elastaasin ja tulehdusten syntymistä.  BDELLIINEILLÄ, APYRAASILLA ja KOLLAGENAASILLA on kaikilla oma roolinsa hyytymisen estämisessä; yksi histamiinin kaltainen aine aiheuttaa verisuonten laajenemista. Syljessä on edelleen useita aineita, joiden vaikutuksia ei ole vielä selvitetty, sekä varmasti useita aineita, joita ei ole vielä edes löydetty. 

 

 Ensinäkemältä on jotakuinkin yllättävää, että juotikkaat ylipäänsä kykenevät tuottamaan näitä parantavia aineita ja vaikutuksia. Mitä ne itse hyötyvät tästä kaikesta? Tässä yhteydessä seuraava asia osoittautuu mielenkiintoiseksi: itsenäiset kreikkalaiset, intialaiset ja turkkilaiset tutkijat raportoivat, että heidän kotimaissaan sairastuneet eläimet, kuten lehmät, pyrkivät sellaisten vesistöjen äärelle, joissa asuu juotikkaita. Tekevätkö ne näin parantaakseen itsensä? Ovatko juotikkaat toimineet luonnon parantajina jo kauan ennen kuin ihmiset tulivat maan päälle? Ajatus ei ole kovin kaukaa haettu. Tiedämme, että esimerkiksi apinat hoitavat itseään lääkeyrteillä. Ilmiö ei ole vieras myöskään koirille. Fylogeneettisesti ajateltuna juotikkaat ovat suhteellisen vanhoja (niiden jäljet katoavat 650 000 000 vuoden jälkeen), joten niillä on jo pitkä suhde muiden eläinten kanssa. Homo Sapiens liittyi joukkoon vasta paljon myöhemmin, noin 2 000 000 vuotta sitten. Juotikkaat olivat ehtineet varautua hyvin ihmisten kohtaamiseen.


 Verijuotikkaiden oli ja on edelleen vaikea päästä käsiksi nisäkkäisiin, jotka hallitsevat evoluutiota yhä enemmän ja enemmän – mutta juotikkaat olivat jo tottuneet siihen. Nisäkkäät olivat esimerkiksi jättäneet veden ja suureksi osaksi jopa vesistöjen välittömän läheisyyden, kun juotikkaat taas ovat hyvinkin riippuvaisia vedestä. Näin ollen juotikkaiden täytyi oppia nauttimaan veriateriansa nopeammin ja tehokkaammin tai ne päätyisivät jonnekin kauas vedestä ja kuivuisivat. Lisäksi niiden piti ”huolehtia” ravintovarastojen luomisesta, sillä ravinnon lähteitä alkoi olla yhä harvemmin saatavilla. Turvatakseen nämä arvokkaat resurssinsa, ne tekivät mitä jokaisen älykkään loisen tulisi tehdä: ne käyttivät evoluutiota hyväkseen ja kehittivät menetelmiä, joiden avulla ne eivät vahingoita uhrejaan, vaan hyödyttävät niitä. Niiden uhrien – tästä eteenpäin potilaiden – ei tulisi sairastua pureman ja verenvuodatuksen seurauksena. Niiden tulisi pikemminkin hyötyä siitä; tai ainakin niiden tulisi selvitä siitä hengissä.
Molempia osapuolia hyödyttävä tapahtuma – verta parantamisen vastineeksi – oli luonnolta fiksu veto, jonka ansiosta eläimet, Homo Sapiens mukaan luettuna, palaisivat vapaaehtoisesti hoidettaviksi – tai ainakin ne voivat palata ilman, että niiden tarvitsee pelätä seurauksia.


 Juotikkaiden sylkirauhaset eivät todistetusti sisällä taudinaiheuttajia. Kokeet ovat osoittaneet (Bottenberg, 1983), että vaikka juotikas kantaisikin loista sisällään – mukaan lukien erittäin helposti tarttuva pernaruttobakteeri – se ei tartuta sitä muihin eläimiin edellyttäen, että juotikasta käytetään oikein. Lisäksi egliineillä on esimerkiksi tulehdusta estäviä ominaisuuksia. Tehokas terveydenhoito pystyy myös selittämään sekundäärisen verenvuodon, joka kestää jopa 12 tuntia tai kauemminkin. Kaliinina tunnettu aine (ks. yllä) on mitä ilmeisimmin "keksitty" juuri tätä tarkoitusta varten. Haava puhdistuu, jolloin estetään myöhempien tulehdusten syntyminen, ja kevyt verenvuodatus on suoritettu. Moninaisten vaikutusten muut ominaisuudet on jo mainittu. 

 Nykyaikainen ympäristötiede kutsuisi tällaista molempia osapuolia hyödyttävää suhdetta kestäväksi hyötykäytöksi, jota meidän tulisi hyödyntää myös hupenevia luonnonvaroja käyttäessämme. Juotikkaat symboloivat sopivasti juuri tällaista suhdetta.  

 Olemme omistaneet kasvatuslaitoksemme tälle arvokkaalle lajille (ks. Juotikkaat kotona). Haluamme varmistaa juotikkaiden olemassaolon jatkumisen niiden hoito- ja lääkekäytöstä huolimatta. Viime vuosisadan aikana juotikkaat hävitettiin liikakäytön seurauksena miltei sukupuuttoon.  Vampirismin nimellä tunnetussa hoidossa yhden ihmisen päälle voitiin levittää jopa 100 juotikasta!!  Ympäristömuutokset, kuten kosteikkojen kuivaaminen, edistivät osaltaan juotikkaiden määrän vähenemistä. Me Biebertaler Blutegelzucht GmbH:llä kasvatamme juotikkaita itse mutta me myymme myös tuontijuotikkaita, joita säilytämme 3-6 kuukautta.

 Juotikkaamme viihtyvät varsin hyvin Biebertalissa, jossa kasvuympäristö on parhaassa mahdollisessa kunnossa. Virran puhdas ja kirkas vesi on puhdistettu ja se käy läpi useita puhdistustoimenpiteitä. Tämä on ehdottomasti tarpeen, jotta juotikkaat pysyisivät tarpeeksi terveinä ja elinvoimaisina voidakseen ylläpitää parantavia ominaisuuksiaan.


 Pitkänajan tavoitteenamme on saavuttaa omavaraisuus lisääntymisessä. Jotta tämä tavoite voidaan saavuttaa, on meidän ylitettävä vielä monia esteitä. Esimerkiksi juotikkaiden syöttäminen (valvotuilta luomutiloilta tulleiden sikojen verellä) on äärimmäisen vaikeaa. Yksi syy on se, että juotikkailla tuntuu olevan enemmän tai vähemmän kannibalistisia taipumuksia. Tiloihimme kuuluvat 14 lampea (joiden määrää tulee kasvattaa merkittävästä, jotta tavoiteltu omavaraisuusaste saavutettaisiin) sijaitsevat kasvihuoneen sisällä. Kasvihuoneessa juotikkaat elävät yhdessä luonnollisissa elinympäristöissään asuvien eläinten ja kasvien kanssa. Lisäksi kemiallisia ja fyysisiä parametreja valvotaan jatkuvasti, jotta olosuhteet olisivat ihanteelliset. Tällä tavoin luotu ”voiman tasapaino” estää esimerkiksi tiettyjen bakteerien leviämisen. Tämä varmistetaan myös säännöllisin, riippumattoman laitoksen suorittamin mikrobiologisin testein.


 Biebertalissa kasvattamamme juotikkaat saavat kasvaa 2-3 vuotta sen jälkeen, kun ne ovat kuoriutuneet lammen rannalla olevista koteloistaan. Ne myydään 0,8-4 gramman painoisina (toimitamme pyynnöstä myös pienempiä tai suurempia yksilöitä). Luonnollisesti itse kasvattamamme juotikkaat ovat kalliimpia kuin tuontiyksilöt. Jokaista 10 juotikasta kohti annamme yhden ylimääräisen ilmaiseksi, aina 30 juotikkaaseen asti. Yhden juotikkaan tarkka hinta riippuu tilattujen juotikkaiden määrästä. Hintaan lisätään pakkaus- ja lähetyskulut.


 Juotikkaat lähetetään sinulle kosteissa pusseissa, jotka on kääritty vaahtomuoviin tai vesisaniaisiin, ja polystyreenilaatikoihin pakattuina. Paketti on kotiovellasi yhden tai kahden päivän päästä tilauksesta.


 Tämän jälkeen eläimet tulisi pestä huolellisesti ja niitä tulee säilyttää kloorittomassa, pehmeässä (vähän kalsiumia sisältävässä) vedessä yhdessä pienten kivien ja kasvien kanssa. Juotikas tarvitsee kiviä ja kasveja sillä se luo nahkansa suhteellisen usein. Niiden säilytysastian tulee olla hyvin tiivis – juotikkaat rakastavat tunkeutua hyvinkin pieniin aukkoihin. Olemme yhdessä savenvalajan kanssa kehittäneet juuri tähän tarkoitukseen sopivan keraamisen säilytysastian. (ks. Juotikaskauppa). Juotikkaiden määrästä ja sääolosuhteista riippuen astia tekee päivittäisestä veden vaihtamisesta huomattavasti helpompaa. Lisäksi se tarjoaa monia muita etuja. Juotikkaita voi säilyttää myös säilykepurkeissa jne. Veden korkea happipitoisuus ei ole juotikkaille niin tärkeää kuin voisi kuvitella. Juotikkaat pystyvät tarpeen vaatiessa hengittämään ilman happea.

 
1Saksankielinen sana "Egel" (= juotikas) ei ole johdettu foneettisesti samankuuloisesta sanasta "Ekel" (=inho), vaan kreikan sanasta echis, joka tarkoittaa pientä käärmettä.

Muutamia vinkkejä ja ehdotuksia

  1. Potilaan veren ja juotikkaan sisälmysten ei tule missään tapauksessa koskettaa toisiaan.
    Juotikkaat kantavat suolistossaan niille tarpeellista symbionttia, bakteeria nimeltä Aeromonas hydrophila. Nämä kaikkialta löytyvät bakteerit ovat yleisesti ottaen varsin vaarattomia. Mikäli potilaan veri kuitenkin joutuu kosketuksiin juotikkaan sisälmysten tai vatsan sisällön kanssa, esimerkiksi sen seurauksena, että juotikas oksentaa, koska sitä puristetaan tai se saa yliannostuksen suolaa juotikkaan ennenaikaisen poistamisen seurauksena, voi potilas saada tartunnan, etenkin vastustuskyvyttömien juotikkaiden kohdalla. Yleensä nämä tartunnat ovat täysin vaarattomia. Koska eläimet on pakattu samaan pussiin, Aeromonas hydrophila -bakteerin pinnallista siirtymistä toisiin juotikkaisiin ei voida välttää. Tämän vuoksi juotikkaat tulisi pestä huolellisesti heti vastaanoton jälkeen ja säilyttää vähintään 24 tuntia puhtaassa, kloorittomassa ja pehmeässä (vähän kalsiumia sisältävässä) vedessä, jotta ne voivat rauhassa toipua kuljetuksen aiheuttamasta ”stressistä”. Astiaan laitetut pienet kivet ja kasvit auttavat juotikkaita kuorimaan pois herkät ihokerroksensa, mikä tapahtuu noin 2-4 päivän välein. Juotikkaalle tällä nahanluomisella on sama vaikutus, kuin saastuneiden vaatteiden poistamisella on ihmiselle. 
    Aeromonas hydrophila -bakteerilla on myös hyvät puolensa. Se parantaa vastustuskykyä ja, pyrkiessään vähentämään kilpailijoidensa määrää, se tuottaa antibioottia. Myös juotikkaan syljessä esiintyvillä aineilla (hyaluronidaasi) otaksutaan olevan antibioottisia vaikutuksia, koska syljestä ei vielä tähän päivään mennessä ole löydetty taudinaiheuttajia.
     
  2. Juotikasta voi käyttää vain kerran.
    Juotikkaita voi käyttää ennaltaehkäisevästi vain kerran. Pidämme tätä sääntöä itsestäänselvyytenä, ja toimittajiemme tulee todistaa, että heidän toimittamansa eläimet eivät kanna mitään tauteja. Juotikkaita ei myöskään kannata säilyttää myöhempää tarvetta varten, vaikka potilas olisi sama eläin tai ihminen kuin aiemminkin. Säilyttämisen edellyttämät toimet olisivat kohtuuttoman vaivalloisia.
     
  3. Syntyneen haavan puhdistaminen ja sitominen
    Haluttu puremakohta tulisi tarpeen vaatiessa ajaa puhtaaksi ihokarvoista ja pestä puhtaalla vedellä. Mikäli ympäristö on kylmä, suosittelemme lämmintä vettä. Juotikkaiden lämpötila-aistimet etsivät iholta puremisen kannalta ihanteellisen lämpötilan. Tämä vaikuttaa myös juotikkaiden puremistaipumukseen. Ne suosivat lämminverisiä eläimiä, ja välttelevät ihon viileimpiä alueita. Pureman jälkeen haava jatkaa vuotamista jopa 12 tunnin ajan. Tällöin toissijaiset taudinaiheuttajat huuhtoutuvat pois. Haavan tulee joka tapauksessa olla kokonaan peitettynä, jotta haavaan ei pääse taudinaiheuttajia missään vaiheessa. Lisäksi asianmukainen side imee haavasta mahdollisesti vuotavan veren. Vaihtoehtoisesti voit noudattaa eläinlääkäri Silke Main kokemukseen perustuvia suosituksia: a) hiero haluttua puremakohtaa ennen juotikkaan asettamista froteekankaalla, jotta alue lämpenisi, b) älä sido haavaa heti juotikkaan poistamisen jälkeen, vaan jätä haava avoimeksi noin 30 minuutin ajaksi ja pyyhi se puhtaaksi kostutetulla pyyhkeellä. Main kokemusten mukaan verenvuoto, joka on ensimmäisen tunnin ajan voimakkaimmillaan, oli parempaa, kutina ja tulehdukset vähenivät ja hoitava vaikutus kasvoi. Lisäksi hän ehdottaa haavassa käytettävän steriilejä hauteita pumpulitukkojen sijaan.

 Juotikas voi koosta riippuen imeä 2-50 ml verta; suurin piirtein sama määrä verta vuotaa sekundäärisen verenvuodon aikana. Juotikkaan iho taittuu kuin haitari, joten se pystyy nauttimaan 6-10 kertaa oman tilavuutensa verran verta.
Lopuksi, yksi mielenkiintoinen tieteellinen löydös oli se, että juotikkaan hermosolut pystyivät tietokonepiireihin liitettynä suorittamaan yksinkertaisia laskutoimintoja.  Tulosten suurimmat rajoitukset liittyvät itse testausmenetelmään – voimme odottaa lisää hämmästyttäviä tuloksia tulevaisuudessa. Voidaanko tämä laskea luonnon vai teknologian voitoksi? Tulosten kiehtovuudesta huolimatta ei voi olla ihmettelemättä, mitä muita ihmeitä luonnolla ja teknologialla meidän varallemme vielä onkaan. 

 Lisätietoja Biebertaler Blutegelzucht GmbH:sta:
Järjestämme lääketieteen ja eläinlääketieteen ammattilaisille aiheesta myös johdanto- ja jatkoseminaareja. (Ks. myös Seminaarit)
Mikäli etsit terapeuttia, klikkaa Terapeuttilistaamme ja syötä postinumerosi kokonaan tai osittain, niin näet listan lähelläsi toimivista terapeuteista. Paina etsi-painiketta tarvittaessa useamman kerran, niin näet myös alempana hakutuloksissa olevat nimet. 

Yllä olevien tekstien kirjoittaja:
Tri. Manfred Roth
Biebertaler Blutegelzucht GmbH
Talweg 31
35444 Biebertal
Puhelin: 06409/6614070
Faksi: 06409/6614075
E-mail: blutegel@blutegel.de
Internet: www.blutegel.de

Kirjallisuus:
Bottenberg, Heinz: Die Blutegelbehandlung, s. 223, Hippokrates Verlag GmbH, Stuttgart, 1983, loppuunmyyty.
Herter, K..: Der medizinische Blutegel s. 199, A. Ziemsen Verlag, Wittenberg, 1968
Kraemer B.A. et al, Use of Leeches in Plastic and Reconstructive Surgery: A Review, Journal of reconstructive microsurgery, 1988 4(5), 381-386
Mai, Silke: kirjoitettu tieto, 1997
Michalsen A, Klotz S, Ludtke R, Moebus S, Spahn G, Dobos GJ.
Effectiveness of leech therapy in osteoarthritis of the knee: a randomized, controlled trial.
Ann Intern Med. 2003 4. marraskuuta; 139(9):I22.
Müller, Ingo: Die Blutegelbehandlung, 428 p., HAUG Verlag, 2000
Pukovnik, Peter: Blutegel-Therapie, Den Körper entgiften 96 S., Südwest-Verlag, 1998, loppuunmyyty.
Renner, M.: Kükenthals Leitfaden für das zoologische Praktikum, 1984, Gustav Fischer Verlag, Stuttgart, New York, 19. painos.
Sawyer, R.T.: Leech Biology and Behaviour, Clarendon Press, London, 1986
Upton, Joseph: Leeches, Plast. Reconstr. Surgery, 1987, 79, 311

Polven nivelrikko "Tier Mensch" -lehdessä

Ann Intern Med. 2003 4. marraskuuta; 139(9):724-30. Aiheeseen liittyvät artikkelit, linkit

Kommentoitu:
Ann Intern Med. 2003 4. marraskuuta; 139(9):781-3.
Ann Intern Med. 2003 4. marraskuuta; 139(9):I22.

Juotikashoidon tehokkuus polven nivelrikon hoidossa: satunnaisotantaperiaatteella toimiva valvottu koe.

Michalsen A, Klotz S, Ludtke R, Moebus S, Spahn G, Dobos GJ.

Kliniken Essen-Mitte, Duisburg-Essenin yliopistollinen opetussairaala, Karl and Veronica Carstens Foundation, ja Institute for Medical Informatics, Biometry and Epidemiology, Duisburg-Essenin yliopisto, Essen, Saksa.
TAUSTA: Juotikkaita on perinteisesti käytetty paikallisen kivun hoidossa. Alustavat tiedot ovat osoittaneet, että juotikashoito lievensi polven nivelrikosta aiheutunutta kipua kliinisesti merkittävästi. TAVOITE: Arvioida juotikashoidon tehokkuutta polven nivelrikon oireiden helpottamisessa. MUOTO: Satunnaisotanta, valvottu koe. YMPÄRISTÖ: Yliopistollisen opetussairaalan yhdistävän lääketieteen avo-osasto. POTILAAT: 51 polven nivelrikosta kärsivää potilasta (juotikashoito: 24 potilasta, keski-ikä [+/-SD], 62.5 +/- 10.2 vuotta; ajankohtainen diklofenaakkihoito: 27 potilasta, keski-ikä [+/-SD], 65.5 +/- 6.7 vuotta). HOITO-OHJELMA: Kertahoito 4-6 paikallisella juotikkaalla (juotikashoitoryhmä) tai 28 päivän ajankohtainen diklofenaakkikuuri (kontrolliryhmä). MITTAUKSET: Kivun, toimintakyvyn ja jäykkyyden keskiarvoa Western Ontarion ja McMasterin yliopistojen nivelrikkoindeksin mukaisesti ja Medical Outcomes Study -tutkimuksen 36-kohtaisen terveyskyselyn summaa verrataan ryhmien kesken päivinä 3, 7, 28 ja 91. TULOKSET: Pääasiallinen tavoite, kipu 7 päivän kohdalla, lieventyi juotikashoidon avulla keskiarvosta (+/-SD) 53.5 +/- 13.7 keskiarvoon 19.3 +/- 12.2, kun diklofenaakkihoidon vastaavat tulokset olivat 51.5 +/- 16.8 ja 42.4 +/- 19.7 (ryhmien välinen arvioitu ero -23.9 [95% CI, -32.8 to -15.1]; P < 0.001). Vaikka erot ryhmien välisissä kipupisteissä eivät enää 7 päivän jälkeen olleet merkittäviä, toimintakyvyn, jäykkyyden ja kokonaisoireiden suhteen juotikashoito toimi paremmin aina tutkimuksen loppuun asti, ja elämänlaadun suhteen päivään 28 asti. Tulosodotukset eivät vaikuttaneet tutkimuksen tuloksiin. JOHTOPÄÄTÖKSET: Juotikashoito auttaa lievittämään polven nivelrikosta kärsivien potilaiden oireita. Se, voidaanko juotikashoitoa käyttää nivelrikon hoidossa ja mitä farmakologisia ominaisuuksia juotikkaan sylki sisältää, on edelleen tutkimuksenalaista.

Julkaisutyypit:
Kliininen koe
Satunnaisotantaperiaatteella suoritettu valvottu koe

PMID: 14597456 [PubMed - luetteloitu MEDLINEen]